tiistai 13. joulukuuta 2016

Suomalaiset Kuussa, osa 1: Gyldén

Ursan Kuu ja planeetat -ryhmässä päätimme taannoin Suomi 100 -teeman hengessä pistää pystyyn koko havaintokauden 2016–2017 kestävän Suomalaiset Kuussa -havaintoprojektin. Projektin ideana on siis yksinkertaisesti havaita mahdollisimman monta suomalaisen mukaan nimettyä kraatteria, ja mielellään tietysti raportoida havainnoistaan. Toki pelkkien kraattereiden lisäksi ajatuksena on havaita myös niiden lähiympäristöä, sillä monessa tapauksessa ympäristö on itse kraatteria kiinnostavampi.
Gyldén, Gyldén K ja Gyldén C. Gyldénin länsireunan tuhoava upea laakso
ansaitsisi oman nimensä. Koko alueen pinnanmuodoille ominaista on luode-
kaakko -suuntaus, joka johtuu Imbriumin altaan heitteleen kulutuksesta.
LRO WAC -mosaiikki Mercator-projektiossa kuvista M117487573ME,
M117494369ME ja M117501135ME. Alkuperäisen mosaiikin erotuskyky
66 m / pikseli. Kuva: NASA / ASU / LRO WAC / T. Öhman.

Yhteensä suomalaiskraattereita on Kuussa 37 ja henkilöitä niiden taustalla seitsemän. Kraatterien suomalaisuus on joskus ehkä hieman laveahkosti tulkittu, mutta kaikkien seitsemän tutkijan suomalaisuudelle löytyy kyllä perustelunsa. Läpimitoiltaan kraatterit ovat 4–64 km. Kuten jutun lopusaa olevasta taulukostakin käy ilmi, on kraatteriryhmistä ainoastaan Virtaset täysin etäpuolella suosiollisimpienkin libraatioiden ulottumattomissa. Lisäksi Sundmanit ja etenkin Donnerit ovat libraatiovyöhykkeellä.

Tässä vajaa viikko sitten, eli alkuillasta 7.12., aloitin projektin omalta kohdaltani ihastelemalla Gyldéniä. Olen toki havainnut Gyldéniä useasti aiemminkin, mutta tuolloin sattuivat valaistusolosuhteet olemaan kerrassaan erinomaiset.  Keli vain oli surkea.

48-kilometrinen Gyldén on vanha ja pahoin kulunut kraatteri, ja kiinnostavinta nähtävää on tarjolla kraatterin länsireunalla. Tai oikeastaan Gyldénillä ei ole länsireunaa, sillä sen tilalla on pitkä ja huomattavasti kraatteria syvempi laakso. Huutava vääryys on, ettei tälle laaksolle ole annettu virallista nimeä, sillä valon tullessa alueelle loivasti laakso on silmiinpistävin piirre koko seutukunnalla. Reunanharjalta pohjalle mitaten laaksolla on syvyyttä jopa 1600 metriä, ja mittauskohdasta riippuen laakson pohja on 600–900 metriä Gyldénin pohjaa alempana.

Gyldénillä on myös kaksi pientä satelliittikraatteria. Gyldén C on Gyldénin kaakkoisreunalla, ja kuusikilometrisenä kohtuullisen helppo kohde siedettävällä kelillä ja sopivalla valaistuksella. Gyldénin pohjalla sijaitseva Gyldén K taas on halkaisijaltaan vain 4 km ja lisäksi huomattavasti C:tä kuluneempi ja matalampi. Niinpä se on havaintokohteenakin selvästi hankalampi.

Omasta mielestäni kiinnostavin piirre alueella on Gyldénin laakson pohjalta kohoava 600 metriä korkea, 10 km pitkä ja kolmisen kilometriä leveä vuori. Sen alkuperä ei nimittäin välttämättä ole täysin itsestään selvä. Koko laakso on toki osa Imbriumin uurrossysteemiä, eli Imbriumin törmäysaltaan heitteleen noin 3,85 miljardia vuotta sitten muodostamaa Imbriumia säteittäin ympäröivää laaksojen, painanteiden ja harjanteiden järjestelmää. Houkuttelevaa olisi tulkita vuori erittäin vinon törmäyksen synnyttämäksi keskusharjanteeksi (samaan tapaan kuin Schillerin kuuluisa harjanne, joka ei toki sijaitse keskellä kraatteria vaan törmänneen kappaleen tulosuunnassa). Harjanne ei kuitenkaan ole poikittaissuunnassa keskellä laakso, vaan lähempänä sen itäreunaa. Laakso myös viettää kohti länttä, joten mielessäni kangastelee mahdollisuus siitä, että harjanne voisi kenties olla laakson reunan romahdusrakenne. Reunalla ei tosin ole sellaista kohtaa, josta harjanteen kokoinen kappale selkeästi olisi pois. Ongelmalliseksi tilanteen tekee sekin, että hitaiden (alle Kuun pakonopeuden, eli <2,38 km/s) ja äärimmäisten vinojen törmäysten mekaniikkaa ei vielä kovinkaan hääppöisesti ymmärretä, joten tällaisten kraatterien keskuskohoumien synnyssä voi piillä yllätyksiä. Oman näppituntumani mukaan Gyldénin laakson tapauksessa kyseessä on aidosta keskuskohouma, mutta vannomatta paras.

Hugo Gyldén (1841-1896).
Kuva: Emil Hildebrand
(Sveriges historia intill 
tjugonde seklet, 1910) /
Wikipedia.
Gyldénin kraatteriryhmän nimen takana on tuottelias suomalainen taivaanmekaniikan asiantuntija Johan August Hugo Gyldén (1841–1896). Helsinkiläisen kulttuurisuvun kasvatti Hugo Gyldén teki uransa Venäjällä kuluisassa Pulkovan observatoriossa ja myöhemmin Tukholman observatorion johtajana. Hugo Gyldénistä enemmän kiinnostuneiden kannattaa lukea Markku Poutasen kirjoittama Gyldén-luku kirjasta Tähtitieteen vaiheita Helsingin yliopistossa, tai hyvinkin samankaltainen luku Tapio Markkasen kirjasta Suomen tähtitieteen historia.

Gyldénin kraatterin nimestä saamme kiittää saksalaista Johann Kriegeriä (1865–1902) ja hänen Mond Atlas -kartastoaan vuodelta 1898 (kakkososa ilmestyi postuumisti vuonna 1912). Virallisesti hyväksytyn kraatterin aseman Gyldén sai vuonna 1935.

Henkilönä Hugo Gyldén on nykyisin melko vähän tunnettu, ja samaa voi sanoa sanoa hänen kraatteristaan. Suomalaiset Kuussa -projektiin osallistuminen tarjoaa hyvän tilaisuuden aloittaa niin Gyldéniin kuin Gyldéniinkin perehtyminen. Kumpaankin tutustuminen kannattaa. 


Suomalaiset Kuussa

Leveysasteet ovat positiivisia pohjoiseen, pituusasteet itään
Nimi Halk. (km) Leveysaste Pituusaste
Argelander 34 -16,55 5,8
Argelander A 9 -16,54 6,75
Argelander B 6 -15,6 5,1
Argelander C 4 -16,28 5,72
Argelander D 11 -17,64 4,44
Argelander W 19 -16,75 4,18
Donner 55 -31,35 97,99
Donner N 20 -33,17 97,19
Donner P 41 -33,51 96,39
Donner Q 16 -34,29 95,63
Donner R 15 -34,34 92,28
Donner S 23 -32,02 93,55
Donner T 46 -31,15 94,77
Donner V 19 -30,56 95,59
Donner Z 11 -29,76 98,09
Gyldén 48 -5,37 0,23
Gyldén C 6 -5,9 0,99
Gyldén K 4 -5,46 0,6
Lexell 64 -35,78 -4,27
Lexell A 34 -36,92 -1,39
Lexell B 22 -37,27 -3,41
Lexell D 18 -36,18 -0,75
Lexell E 13 -37,23 -0,42
Lexell F 7 -36,56 -5,38
Lexell G 9 -37,3 -4,94
Lexell H 9 -36,58 -4,88
Lexell K 10 -35,98 -6,48
Lexell L 7 -36,04 -6,12
Sundman 41 10,76 -91,69
Sundman J 10 8,84 -90,24
Sundman V 18 11,96 -93,56
Virtanen 40 15,64 176,74
Virtanen B 27 17,83 177,9
Virtanen C 20 17,28 178,2
Virtanen J 20 14,03 178,06
Virtanen Z 34 16,75 176,66
Väisälä 8 25,9 -47,9

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti